Jäsenten kirjeitä

Täältä pääset seuraamaan Segnoset soitin- ja lauluyhtyeen
konserttitaltiointia



Muistoja keittiöltä

Tämä kuvakollaasi on koottu vuosien aikana tehdyistä töistä ja tekijöistä. Kerhokahvien lisäksi on tehty myyjäiset, juhlat, kokoukset ja koulutukset.

Oltuani eläkeläisten keittiöryhmässä noin 10 vuotta, muistelen haikeudella mennyttä aikaa. Miten nopeasti se aika onkaan mennyt.

Aluksi olin "köökkiläisten" varahenkilönä ja siitä vähitellen vaki-rinkiin.
Silloin minun alkuajoista tähän päivään mennessä muistelen henkilöitä joiden kanssa olen saanut keittiöryhmässä toimia kuten Tyyne, Kielo, Aino, Sirkka, Sirkka, Elli, Marja-Liisa, ja Aili.
Vähitellen ryhmään on porukka vaihtunut, nykyistä ryhmää luotsaa Annikki ja ryhmään kuuluu Kaisu, Mirja, Kaarina, Kati, Anneli, Asta, Toini, Sinikka ja Aili, joka on toiminut vieläkin juhlien somistajana ja talkoolaisena aina isommissa tilaisuuksissa.
Ehkä juuri vaihtuvuuden vuoksi ryhmä on pysynyt niin dynaamisena, koska
uudet tulokkaat tuovat aina uusia tapoja ja uusia ideoita mukanaan.

Myös toiminta keittiössä on muuttunut vuosien myötä.
Aloittaessani keittiöllä, torstain kerhokahville ostettiin kaupasta valmiit pullapitkot ja niistä leikattiin siivut kahville. Silloinkin oli kahvin hinta 1€. Vähitellen alettiin leipoa kotona ja vietiin mennessä valmiit pullat kerhokahville. Seuraavaksi tehtiin vain pullataikinat kotona ja mentiin kohonneen taikinan kanssa leipomaan ja paistamaan Honkapirtille, niin että kerholaiset saivat tuoreet pullat kahvilla.
Sitten kun saatiin keittiölle yleiskone, niin voitiin tehdä paikanpäällä vaikka minkälaiset leivonnaiset. Nykyisin torstaikerhossa onkin aina vastaleivotut ja herkulliset tarjoilut, ja hinta on edelleen1€

Keittiöryhmä on toiminnaltaan erilainen kuin muut harrasteryhmät .Ei ole viikottaisia tapaamisia, kerhokahvit laitetaan pareittain ja vuoro tulee noin kerran kuukaudessa. Sitten on isommat tilaisuudet joita on useampia vuosittain, niihin panostetaan yhteisvoimin, ja talkooväkeä on aina ollut saatavilla. Myyjäisiin on aina tullut leivonnaisia myös jäsenistöltä, samoin käsityökerho ja muistikerho ovat valmistaneet leivonnaisia ja paistaneet munkkeja myyjäisiin. Myös miehet ovat osallistuneet innolla talkoisiin.Yhteistyö on voimaa, millä isommatkin tilaisuudet on saatu onnistumaan.

Kaiken kaikkiaan keittiöryhmä on aina ollut innostunutta työstään ja siihen ryhmään on ollut mukava kuulua, työ siellä perustuu vapaaehtoisuuteen ja jokainen toimii kuntonsa ja taitojensa mukaan. Ryhmään oli helppo liittyä, mukavaan porukkaan, ja keittiötyö on tuttua kaikille.

Lämmöllä ja kiitollissuudella muisteli Seija.


Viereinen kuva on vuoden 2021 viimmeisin
tapahtuma, kahvi- ja lepotauko, puurojuhlan valmisteluista.


Segnoset Soittinyhtye

SEGNOSET SOITINYHTYETule meille - tule soittelemaan ja musisoimaan Pateniemen Eläkeläisten musiikkikerhoon!Harjoittelemme kerran viikossa Honkapirtillä vanhaa tanssimusiikkia, viihdytämme yhdistyksemme jäseniä eri tilaisuuksissa, nautimme yhdessäolosta ja teemme harvakseltaan ulkoisiakin soittokeikkoja. Kaikille uusille soittimille ja soittajille löytyy oma paikka, jossa voi sulautua yhteiseen musiikkiin. Pääasia on, että haluat olla mukana musiikillisessa porukassa. Tule ja tutustu meihin, ilahduta meitä läsnäolollasi. Tule kuuntelemaan maanantaisin klo 11 - 15, minkälaista toimintamme on Honkapirtillä. Soita minulle ja avaa yhteys ! Jutellaan hetki ja tullaan tutuiksi. Jouko Ankkuri 0443349942

Luonto ei valikoi ja vieroita aina toisiakaan lajikkeita. Tässä kuvassa ei tunneta rajoittavaa rasismia, vaan tässä valkorunkoiset koivut ja tummarunkoiset kuuset, ovat kietoutuneet juuristaan hyvinkin läheisiksi keskenään.

Vapputerveiset teille ystävät ja toverit

Muistuupa mieleeni kun parhaassa iässä monella meillä oli työväen aatteen juhlava henki ja hetki vappuna.

Ypeänä marssimme vappukulkueessa, lauloimme reippaita työväenlauluja ja menimme linnansaareen kuuntelemaan aatteemme sanomaa- ja uuden huomisen toivo paloi rinnassa!

Vieläkin ajattelen ylpeänä sitä aikaa ja kunnioitan kaikkia tovereita, puhalsimmemme yhteen hiileen ja saimme asiamme julki ja eteenpäin. Siitä ajasta on monelle ollut sanomattomat hyödyt ja jäänyt hyvä mieli, elämä jatkuu, Corona hiipuu hiljalleen ja toivotaan parempaa tulevaisuutta.

Vappu Terveisin Sylvi

Kevättä odotellessa

Nyt jälleen saapuu kevät meille,
täytyy kumpparit hakea märille teille
.Nyt on paljon lunta se hitaasti sulaa,
on tahtonut olla lumen paikoista pulaa.
Mutta kyllä se tästä kun aurinko paistaa
saa lumetkin lämpöä maistaa?
Linnunpöntöt on puhdistettu kesäkuntoon.
Niihin hauska on kotia ja rakentaa.
Isä linnut neuvoja äideille antaa,
miten pöntöistä pehmeän kodin saisi
siellä poikaset hyvin nukkua voisi.
Kyllä kesän me saamme ja linnut laulaa.
Saadaan talviset vaatteet laittaa komeron naulaa. Toivotetaan ja odotellaan nekin lämmintä kesää!

Näin toivottaa Kaarina.

Tämä teksti on Toinin löytö

---- oletteko samaa mieltä???

On käyty myös hiihtämässä. Kelit ja ladut aivan loistavassa kunnossa

Ystävät

Katsoin telkusta lauantai-iltana Ykköseltä SuomiLOVE:n en muista tuliko koko ohjelma aikana puhetta koronasta, koska tulin hyvälle tuulelle Ismo Alangon tekemät ja Lauri Tähkän esittämät biisit,Yksinäinen peltirumpu, Levottomat jalat ja Älä pelkää, nämä laulut aukaisivat silmät, korvat, sielun ja sydämen, myös harmaantuneet aivosolut, myös rakkauden tuntemuksen joka vihlaisee rinnasta. Ajattelin: tämä kaikki on mennyttä muistelua.

Hyvä näin, voin olla levollinen - olisin valmis lähtemään täältä ajasta tuntemattomaan - ajattomaan mielikuvituksen mukaan, huh!
Mielikuvituksenihan vaihtelee ja lentää. Mutta, tulipa ajatus, kun tuli ja jäi tämä korea korona, sehän sotkee koko Ihmisyyden olemassaolon.

Entäs - jos en antaisi sille valtaa!! Voinhan opetella erakoksi, tai potkutella ja hiihtää tai laulaen kävellä - Minun täytyy kävellä, kävellä ja niin edelleen sanotaan laulussa.
Nythän on paritanssit kielletty, sota-ajan jälkeen kotikylässäni pidettiin salassa, joissakin mökeissä nurkka tansseja tanssitalot olivat suljettu ja kielletty silloinkin 50-luvun aikana vainosi pandemia, en muista oliko se aasialainen, ei ollut tiedotteita niin kuin nyt.
Mökin Pappa soitti huuliharpulla kansantanssia ynnä muita, hän lauloi ja opetti meille tyttösille miten niitä tanssitaan tanhuja ringissä, ynnä muuta. Meillä oli hauskaa, ja kertoa ei saanut kenellekään koska nurkkatanssitkin olivat kiellettyjä.

Samahan se on nyt Korona aikanakin, ei saa olla lähekkäin, Korona on se jokamäärää, sen nykyään tietää kaikki.

Tämä on hajamielisen kirjoitus vai haitanneeko tuo. Sylvia.

Muistoja varhaislapsuudesta

Minä olin pieni tyttö ja sain olla mummolassa äitini lapsuuden kodissa Tuomiojan Topin pysäkin läheisyydessä aika usein.
Pienoisen maatilan lisäksi Papalla oli pieni tiilitehdas, jota hän pyöritti omien poikiensa kanssa.
Minua kovasti kiinnosti se homma. Pappa lupasi minut mukaansa touhuja katsomaan.
Olin 5-6 vuotias.
Maassa oli saostusallas jossa tiili massa valmistettiin, joukossa oli hiekkaa, sementtiä, kalkkia ja mitä kaikkea myös vettä.
Altaassa oli rautaiset siivet, sekä altaan reunoista tuli pitkät puiset aisat joihin valjastettiin hevoset, jotka altaan ympärillä kiertäessään pyörittivät altaassa olevia siipiä, jotka pyöriessään sekoittivat tiileihin käytettävä massan sopivaksi.
Kesti jonkun viikon ennenkuin massa oli tarpeeksi kovaa.
Pojat tekivät puusta tiilen kokoisia laatikoita, seos laskettiin niihin kovettumaan. Kesti jonkun viikon ennen kuin massa oli tarpeeksi kovaa. Pappa peitteli tiilet hyvin.
Tiilet olivat valkeita kun ne kuivasivat viikon tai kaksikin viikkoa.

Tiilitehtaalla oli sellainen katollinen kuivaushuone jossa ei ollut seiniä niin ilma pääsi siellä kiertämään. Kuivana tiilet pakattiin isoihin laatikoihin hyvin levyjen päälle. Papalla oli hyvä systeemi siihenkin hommaan. Kuorma-autolla tiilet haettiin kun ne olivat kuivia ja hyvin pakattuja myyntipaikkoihin

Kaarina

Perunan istutus ja nosto

Minulla tuli ensimmäisenä mieleen kesän tulo, talvet olivat kylmiä ja lumisia monta kertaa kyselin, koska tulee kesä, isän vastaus oli usein, ei sinun tarvitse hätäillä tulee se ilmankin.Mene hiihtelemään siellä on kaunis ilma.

Se oli varma kevään merkki kun isä toi laajoissa isossa laatikossa perunan siemenet pirttiin itämään. Nukuin pirtissä piian sängyssä ja ensi töikseni kun aamulla heräsin tarkistin koska niitä ituja puhkeaa, pottu laatikot olivat sängyn takana, vähän suojassa ettei kissa Jaska ja Toto koira menisi sinne niiden päälle kuseskelemaan äiti varoitti.

Meni useita viikkoja ennen kuin perunat heräsivät itämään se oli yksi elämys.
Kun lumet olivat sulaneet, isä karhitti ja ajoi sonnat pottumaahan lannaksi.
Tehtiin perunoille vaot peltoon ja siemen potut asetettiin vakoihin isä neuvoi minkälaiset välit tulevat olla, sitten peitettiin ja siemenet olivat kasvamassa. Pottu penkit olivat suoria. Seuraavana tehtävänä minulla oli huolehtia milloinka näkyy itämis tulos. Ihmeen pian niitä suppo lehtiä alkoi nousta, se oli minusta jännää.
Syyskesällä oli komeat ja kukkivat pottupenkit.
Juhannukseksi Kuokittiin uutis perunat kuoret olivat löysässä, ämpärissä ensin kepakolla hämennettiin ja kun kuoret oli irti perunat huudeltiin kaivovedellä, kun perunat oli keitetty ne maistuivat taivaalliselta sipulia voikastikkeen kanssa ja usein oli myös paistin kaloja, olin ahkera onkimaan nuorittajoki virtasi kotini vieressä ja ahvenia ja särkiä riitti joskus jopa haukikin tarttui onkeen. Se oli mahtava tunne siitä puhuttiin kauan.
Syksyllä alkoi potun nostotalkoot se oli työteliästä aikaa lapsellekin. Minulla oli oma pottu kuokka.

Oi niitä aikoja, tänä päivänä uudet muistelut perunat ostetaan puhtaina kaunissa pusseissa niiden kasvatus on aivan eri luokkaa. Kehitys kehittyy, aika kiitää.

Tämä muistelu on lyhyt, kuitenkin minulle elävä. Pirkko Sylvia.

Pellava siemenestä - kankaaksi

Kerron mitä tehtiin maalla, vielä minun lapsuudessa, noin. 70 vuotta sitten,että saatiin kangasta esim.liinavaatteisiin Keväällä kylvettiin muokattuun maahan pellavan siemenet ja sitten vain odotettiin kesän kasvua. Kesän aikana pellavapelto piti pitää puhtaana rikkakasveista, joten se perattiin monta kertaa kesän aikana.

Syksyllä kun kasvu oli valmis, korret kerättiin nyhtämällä ja sidottiin pieniksi lyhteiksi.
Ensin tehtiin rohkinta jossa siemenkodat poistettiin. Sitten lyhteet vietiin vesikuoppaan painojen alle pariksi viikoksi likoamaan.
Liotuksen jälkeen pellavat kuivattiin aidan päällä niin että lyhde jaettiin kahtia ja laitettiin keskeltä aidan päälle roikkumaan. Ulkokuivauksen jälkeen kuivausta jatkettiin vielä riihen orsilla.

Kuivauksen jälkeen alkoi korsien pehmentäminen, ensin loukutettiin ja sitten lihdattiin, häkilöitiin ja vielä harjattiin että saatiin pehmeä kuitu josta voitiin sitten rukilla kehrätä lankaa. (lisää pellavasta)

Langoista sitten kudottiin kangaspuilla erilaisia kankaita, liinavaatteita ja pöytäliinoja.

Muisteli Seija. ( Itse en ole pellavaa käsitellyt, mutta pyörin mukana kun aikuiset tekivät töitä. Myöhemmin olen kyllä kutonut kangasta valmiista langoista.)

TALVENTULO

Hieman pakastuu,
iltataivaalta pilvet katoaa taivas kirkastuu,
etsin katseellani otavaa.
Puiden oksilla lunta valkeaa,
lumen pinta tuo kimallusta.
Oksat rapsahtaa,
lunta putovaa,
joku oksalla sitä ravistelee.
Kävely nopeutuu, posket punoittaa.
Kävely pakkassäässä kyllä virkistää.

TOINI

Ohje joulun odotukselle !


Kyllä meidän kohta täytyis, joulun vietto alkaa.
Ämpärit ja luutut pois, ja nostaa kattoon jalkaa.
Nisse polkka soimaan vain, myös joululögi nostaa.
Kyllä joulupukki meille, muistaa lahjat ostaa?
Tontutkin jo heräilee, paketteja keräilee.
Kaiken hössötyksen jälkeen, ei me mitää surra.
Onhan lögin otton jälkeen olokin jo turra !!!

Iloista mieltä ja hyvää joulua kaikille!

14.11.2020 Kaarina Lungren

RAKKAAT YSTÄVÄT

Olen vanha, myös todella tipahtanut elämänjunasta. Nythän on sellainen vaihe, olotila tai muu vastaava korona, joka pitää huolen, ettei tämä aika ole kenenkään mielestä hauskaa. Olotila nykypäivän ihmisellä on vauvasta vaariin surkea.

Elämänhalu, voimattomuus, yleensä irtautuminen ja pysyminen neljä seinän sisällä se lamauttaa voimakkaatkin. Kun me ikäihmiset olemme silmätikkuina ja syrjään jääneinä. Eihän tässä jaksa millään opilla pysyä kärryillä. Uutisissa laitetaan vain koronatiedotuksia ja maapallollakin on valtavat erimielisyydet . Eihän meilläkään niin sanotussa parhaassa iässä ollut aikaa kovin kauan lukea ja opiskella työnlomassa tai tehdä etätöitä kotona.

Kielet ja valtavasti edistynyt tekniikka sehän on jättänyt meistäkin monen ilman opetusta ja kehitystä. Joka on nykyään välttämätöntä. Meillähän parhaassa iässä oli pitkät työpäivät, lapset tehtiin ja hoidettiin. Asuminen oli ahdasta. Aloitettiin kodin rakentaminen.
Eipä paljon lomia vietetty, aina touhuttiin ja ahkeroitiin. Nyt lapset ovat kukin tahollaan omissa elämisissään, heillä on nyt se vaihe, jonka me olemme ohittaneet kunniallisesti. Olihan meillä ajatuksia ja unelmia, että eläkkeellä ollaan rennommin ja matkustellaan ym. Ideoita kyllä riitti. Monia hyviä lomareissuja tehtiinkin. Mutta nyt tuntuu että se aika meni nopeasti ohi, muistojahan kyllä jäi mutta kyllähän nekin hiipuu hiljalleen.
Mitäs nyt? Kun isommin innostuu, se kostautuu, voimattomuus heikentää masentaa ja sairaudet lisääntyy, sekin vielä! Mutta mehän olemme kuitenkin etuoikettuja, on kerhot, harrastukset ja virkistäviä ihania lomareissuja.
RAUHALAHTI LOMAVIIKKO oli fantastinen joulukin tulla jollottaa. Kiitos ystävät jos jaksoitte lukea loppuun! Toivotaan parempaa huomista.

Toivottaa Sylvi 10. marrask. 2020.

Pysähdyttävä vuosi 2020

Me ikäihmiset kuulumme riskiryhmään, kamala uutinen. Kevät ja kesä menivät varkain ohi, koronaria toi mukanaan häkellyttävän katasrofin,--pelon ja voimattomuuden tunteen.

Kevään ja kesän suunitelmat jouduttiin pannaan julistamaan.
Kokonainen maapallo oli saman pandemian kourissa!

Ennen ajatukseni olivat, että maapallo tai maailman kaikkeus on käsittämättömän valtava ja saavuttamaton.
Nyt tuli tunne- että mekö kaikki kansat olemme samassa korona veneessä apua ei tuntunut mistään edes tihkuvan.

Äkkiä tuli hiljaista joka puolella, vain tiedotusvälineet paasasivat aamusta iltaan järisyttäviä uutistapahtumia tulvi koko maailmamme oli mullistettu kauhulla.

Ajattelin, eihän näin voi jatkua loputtomiin, mutta niin vain se näyttää pursuavan esiin yllättävissäkin muodoissa.

Vanha sanonta: saapa nähä miten tässä lopulta käy......

Nyt on taas parasta mennä metsään ja mikä sen mukavampaa kun melkein joka puolella on marjamättäät täynnä helakan punaisia puolukoita.

Kyllä se vielä päivä kirkastuu!!! Saamme vielä puhua koronasta menneessä muodossa pahana painajaisena, sovitaan että kyllä se vielä hyvin käy.

Näin on ollut historiassa monta kertaa ennenkin, siltikin elämä jatkuu.

Pirkko Sylvia


Lähitienoilla retkeilyä

Kielo, Kaija, Sylvi ja Seija tutustumassa Martinniemen luontoon ja kulttuuriin, sekä pölkkypäiden polkuun.

Hei rakkaat ystävät

Olettehan huomanneet - että kesä tulee ihan töllöttäissäkin -- ( tämä korona ) sehän panee pakolla teitä pitkin kävelemään - ilman päämäärää. -- "Hoksasimpa"- että kannattaa mennä metsään siellä linnut kilvan laulavat eri nuoteilla. Voit laulaa -tai jutella heille takaisin, aina uudestaan, ja pitkään, ei tarvitse hävetä, vaikka menee ilman päätä ja häntää!
Hei! jos menee niin pitkälle - että linnutkin alkavat puhumaan sinulle?
Silloin varmasti kannattaa istahtaa vaikka kannon nokkaan - ja miettiä - ja huilia -ja kääntyä kotia päin

Mietiskeli Sylvi (joutoaikana)

Toukokuiset pihasynttärit

KARANTTEENI AJAN SYNTTÄRIT. Turvavälit muistettiin, lämpötila +4 ja hyytävä tuuli. Mutta siitä huolimatta tunnelma oli lämmin ja ihanat tarjoilut.

17.5. 2020 valkosipulin istutus Kalevilla ja Astalla.

14.5.2020. Ailin kukkamaalla kevätkukat kukkivat jo kauniisti vaikka kevät on tosi kylmä ja yöpakkasia koko ajan.

Astalla ja Kalevilla tälläinen harrastus

Anneli ja Jussi rentoutuvat takkatulen loisteessa, kaunista ja rauhoittavaa katseltavaa, ei tule korona mieleenkään.

Lisäksi vielä ihana auringonkukuka omenapiirakka

YKSIINÄINENJOUTSEN

Olimme yhtenä päivänä Raimon kanssa ulkona piha hommissa kun taivaalla
lensi joutsen ja äänteli mennessään. Me ihmeteltiin kun se oli
ihan yksin eikä ollut edes puolisoa mukana. Se jäi minulla mielen
päälle moneksi päivää. Alkoi tulla mieleen ajatuksia tästä
koronan ajasta,kuinkahan paljon ihmisiä joilla ei ole ketään joka
pitäis yhteyttä kun on karanteenissa. He voivat pelätä että
mitähän vielä tapahtuu ja ei voimennä kenenkään luokse. Tulee
mieleen Kari Tapion laulu Myrskyn jälkeen "ei jaksa
lintukaanyksin vaeltaa,se liitää parvessaan.Aidon ystävyyden silta
kaarineen päivän valon lailla kantaa sydämeen"Joutsenen huuto
puhui minulle niistä yksinäisitä jotka kaipaavat ystävää joka
muistaa,puhelinsoitto,viesti tai ikkunan takana käynti.Muistetaan
toisiamme. Terveisin Kaisu Holappa.

Täältä voit kuunnella Raimon laulun Kauniin maan

Kauniita käsitöitä

Monenlaisia herkkuja on leivottu

VAPPUNA SUOSITELLAAN HAUSKANPITOA

Ei murehdita eristystä, vaan etsitään elämäniloja.

Aamulla herätään ja syödään hyvin,
jumpataanja venytellään.

Soitetaan vapputervehdys kaikille tutuille ja sukulaisille.

Nautiskellaan simasta ja munkeista.

Laitetaan musiikki soimaan lauletaa ja tanssitaan.

Rentoudutaanja vedetään syvään henkeä.

Kierretään ulkona korttelin ympäri sitten vain herkkuja syömään.

Peilistä katsoo elämästä nauttiva kaveri.

Riemulla tseäs halaa ja ilosta vappua toivota.

Seija

Voiton päivä

Sinä päivänä
kun vihan kehä murtuu
vihan painosta.
Sillä siitä viha murtuu,
omasta painostaan, vihasta
Sinä päivänä hellyyden voimaa
ei enää
pidättele mikään


Rakkauden portilla

Petturilta kysytään
kuinka monya kertaa
on pettänyt rakkauden.
Ja petturi vastaa
että vain
yhden ainoan kerran,
ja todettakoon käsi raamatulla
ettei ikinä enää
ellei pakottava tarve vaadi

Miehuuskoe

Tee pyytämättä
muutama hyvä teko.
Vaadi lujaan ääneen
oikeutta kaikille
eikä vain
Parhaiten maksaville.
Vanno häpeilemättä
ja periksi antamatta
rakkauden ja kauneuden nimeen.
Laita häikäilemättä
yhtäläisyysmerkkit
hyödyn ja tuhon välille
Kohta näet
kenen mielestä
olet täsmälleen
pään verran
liian pitkä.

Nämä ovat tuntemattoman ajattelijan kirjoittamia. jotka kokosi Sylvi

Sylvin ajattelun tulokset

Tajuanko aforismin viestit?

Jos vihan kehä murretaan hellyyden voimamalla_
Onkohan aina näin, ehkä - mutta jääkö sittenkin pararantumaton arpi?

Rakkauden voima, onko se taivas vai - vankia,
luulen että se jää usein välimuotoihin.

Hellyys, intohimo - voittaako rakkaus, himon ja nujertaako
vain herkän ja väsyneen kohteen,
tämä ajatus on osittain tyrmäävä,varinkin jos
toisella osapuolella on puhumattomia ongelmia.
- (aaltopituus ei ole samalla tasolla.)

Mietiskeli Sylvi



Pääsiäisen odotus

Nyt kun tulee Pääsiäinen maa on kyllä vielä jäinen,
odotellaan kesä säätä, ilmoista kun ei me päätä.

Pajunkissoja nyt taitan, maljakkooni niitä laitan.
Oksillekin vielä saan tipusia nokkimaan.

2.4.2020. Kaarina

Matkalla vanhuuteen

Äänettömästi meitä kaikkia se lähenee,
sen huomaa, kun askel lyhenee.

Kukaan ei vihellä enää perään,
vaan toisenlaisia katseita kerään.

Huumoria päivittäin teen,
se on tärkeää matkalla vanhuuteen.

Vanhuus tuo mukanaan uudet nautinnot ja ilot,
jopa vyötäisiin liikakilot.

Sitä arvostaa itseään, kuin antiikki esinettä
ja oppii nauttimaan pienistä asioista, voi että.

Matkalla vanhuuteen ei kannata kaahata,
sinne ehtii itsensä kyllä hitaammin raahata.

- Lainattu versio -
Seija

Joulun odotus.

Kohta joulun aika saa,
ja on aivan sula maa.
Sais se tulla lumi huntu
niin me saatais joulun tuntu.
Leivotaanko piparkakut
puistellaan myös pölyt maton.
Laatikot ja joulukalat
ostoslistaa tehdä alat.
Kyllä kaikki järjestyy.
Kauppias myös kinkun myy,
kinkku uuniin paistumaan
niin joulu alkaa maistumaan.
Alkaa aaton odotus
pukin korvaan kuiskutus.
Joulupukki lahjat tuo
joulumuori lögin juo!
näin me päästään tunnelmaan
joulun vietto alkamaan!

Iloista joulumieltä ja kiitos
Hauskasta vuodesta.
Toivoo tonttu Kaarina.

Tonttutytön ja poron ystävyys

Metsätiellä tonttu-tyttö
iloisena astelee,
hän kaipaa tosi ystävää
ja päättää: alan etsimään.
Joku tuolla vilahtaa,
tiukukin jo kilahtaa,
varmaan pieni poro-poika
ystävää myös katselee.
Taidan juosta poron luokse
ethän kauas poro juokse
haluaisin ystävän,
toivon sen nyt löytyvän.
Tuutkos ystäväksi mulle
minä lupaan tulla sulle!
Varmaan ystävän nyt saa,
kysyä kun uskaltaa.
Rinnakkain jo kuljettais
joulumatkaa jatkettais.
Ihana on kahdestaan
ystävien taivaltaa!
Poro miettii onko totta
Sainhan uuden ystävän.
Poron korvaa haluaa
tonttu-tyttö kutittaa.
Kutittaakin kannattaa
hyvän ystävän kun saa.
Olet ystävä nyt mulle,
joulun muisteluihin jäät.
Toivonkin nyt jokaiselle
Todellista ystävää!

Kaarina Logren, Oulu


Kokemus kauneudenhoidosta

Harmaa syksyinen päivä kun kerhossamme vieravat Sirpa ja Heidi.
Aluksi he kertoivat omasta työstään ja luonnonmukaisista tuotteista
mitä he käyttävät.
Sitten 2 onnekasta pääsi hoidettavaksi työnäytökseen.
Heidi valitsi hierontanäytökseen Tarmon missä hän nauttia puolihieronnasta
ja kyllä siellä kuulemma kipeitä paikkoja löytyikin.


Sirpan hoitoon pääsin minä kun hän antoi työnäytöksen kasvohoidosta.
Ensin tutkittiin ja putsattiin, sitten naamio kasvoille joka saikin vaikuttaa
parikymmentä minuuttia, sillä aikaa hierottiin niska ja hartiat sekä
käsiteltiin akupisteet takaraivosta ja korvista. Naamion jälkeen vielä kasvoihin
ja kaulalle hierottiin hoitovoide

Kiitokset esittelijöille. Kyllä siinä hoidoissa
ainakin hoidettavana olevilla mieli virkistyi
ja hyvän olon tunne levisi koko kehoon.

Seija

Ainot ja Reinot 3.10.2019 Ouluhallissa onnistui tilaisuuden järjestäjien toimesta hyvin ja kävijämäärä ensimmäisessä tapahtumassa oli mielestäni hyvä.
Oli ilo katsella yleisöä hanuri sylissä ja huomata, että kuulijoita oli niinkin paljon, ja että osa käytti tilaisuutta hyväkseen hakeutumalla myös tanssimaan. Sehän oli tarkoituskin.

Otamme mieluusti osaa SEGNOSET yhtyeenä tälläisiin tapahtumiin jatkossakin.

Se miten järjestäjä voisi parantaa tapahtumaa orkesterin puolesta on, että hyvissä ajoin ennen aloitusta sillä olisi mahdollisuus tuoda soittimet ja laitteet paikoilleen ja suorittaa soundcheck.
Silloin musiikn volyymi voidaan sovitella ko. tilaan, jolloin siitä tulee kuulijoille miellyttävämpää ja soittajille sujuvaa.
Hyvää syksyä!

Ystävällisin terveisin!
SEGNOSET yhtye
Jouko Ankkuri 0443349942



Toripäivä

Anna sekä Alina istuskelivat torilla ja juttelivat
on niin kaunis kesäpäivä
eikä tunnu huolen häivä!
Mitä täältä ostettais
mitä viitosella sais,
ehkä jotain juotavaa,
myöskin kotiin vietävää.

Onpa hauska olla tässä
kesäpäivää viettämässä.
Kipaisenko juomapullon
loput siitä kassiin sullon.
Olo tuntuu leppoisalta,
eihän täältä kotiin malta.

Kiitos sulle retkestämme,
hauskasta jutteluhetkestämme.
Kaveri oot mulle hauska,
tavataanhan uudestaan?

Kaarina Logrén, Oulu

Elä ihteäs pilloo

Elä kiireellä immeinen ihteäs pilloo,
hermot jos männöö onko siitä illoo?

Elä pikajunanvauhtia vaahtia hyssytä aena,
vaan päivälläi joskus piäs pehkuun paina!

Toppuuta joskus tulinen tuo tahti,
kokkeile mitä on ruokalevon mahti.

Kohta jo huomaat kuinka on sommoo,
katkaesta virtoo antaa hermoille lommoo!

Terttu Ellilä

Ruskaretki 31.8-3.9.2019

Matkalla Pohjoiseen

Opasteet Ylläksen huipulla

Veli Koljosen komea ateljee

Ateljeen yksi monista huoneista

Veli Koljosen puhetta kuuntelemassa

Kodassa nautimme makkarat ja kahvit tunnelmallisessa takan loisteessa

Kävimme kuuntelemassa Lapin yrttien ja marjojen parantavista vaikutuksista. Moni osti mm. kaikki vaivat parantavaa mesiangervovoidetta.

Kuvia Viipuri matkalta11.6-14.6.2019

Lappeenrannassa oli kevät ja kukkaloisto parhaimmillaan

Saimaan kanavaa pitkin lähdettiin kohti Viipuria. Kanavan pituus on 43km, matkalla on 8 sulkuporttia

Kanavan yli oli myös paljon siltoja joista osa avattavia

Viipurin Linna

Torin laidassa Pyöreä Torni,. missä vitetttiin yhdessä iloinen illanvietto syötiin, juotiin ja nautittiin hienosta tanssi- ja lauluesityksestä

Myös yleisö pääsi ryhmän mukaan esiintymään

Torilla ja kauppahallissa tavaraa riitti

Takaisin Viipurista Lappeenrntaan taas 8 sulkuportin kautta

Tulomatkalla laivaemäntä järjesti pieniä kilpailuja sekä bingon ja meidän porukastahan löytyi onnekas voittaja

Meidän porukasta löytyi myös syntymäpäivä sankari jonka laivayhtiö huomioi tarjoamalla kuohuvat

ATK-N TUKIHENKILÖIDEN KOULUTUS

Tästä linkistä klikkaamalla voit lukea tietotekniikan-vertaisopastajajien tapaamisesta.

https://elakelaiset.fi/motivoitunut-ryhma-tietotekniikan-vertaisopastajia-koolla-ouluss

Pateniemestä osallistui Anneli Leppänen, Asta Rantahäli ja Seija lahti

Kevät 2019

Tänä talvena ainkin olemme saaneet paljon lunta, mutta nyt alkavat lumet pikkuhiljaa sulamaan.
Kevät on tullut, aurinko paistaa myös meille ihmisillekin tulee valoisampi mieli pimeä talvi alkaa
kirkastua ja päivät jatkuvat valoisampina.
Lunta on satanut paljon talven aikana, lumitöitä on ollut paljon.
Hauskaa on myös ollut, on saanut hiihtää ja jopa on käyty mäkeäkin laskettelemassa.
Yhtenä päivänä pyörittelin pieniä lumipalloja. tein lumilyhtyjä ja kynttilän laitoin sinne sisälle palamaan,
ne olivat mielestäni auringossa kuin kultapalloja.
Yksi minun ihailun aihe on nuo pikkulinnut, istun usein päivällä ikkunan ääressä ja katselen on alkanut
kotien laitto pönttöihin, kiire on kova ja viserrys kuuluu!
Menee kyllä jonkin aikaa että lumi sulaa, mutta kun kesää odotamme kyllä odotus palkitaan.
Tiet ja pihat ovat liukkaita varotaan vain ettei loukata itseämme.
Kaikille iloista kesän odotusta, lauletaan, soitellaan, jutellaan ja toivotaan kaunista lämmintä kesää.
KL.

Joulun tunnelmaa v. 2018

Se hiipii hiljaa taloon
sen tuntee vain ihollaan.
On kaikilla kiire ja hoppu
on jotain tulollaan.

Me juoksemme sinne ja tänne
kuin tunnelmaa etsien.
Se sytyttää mieleen rauhan
ja odottaa vuoroaan.

On enää muutama tunti
on jäätävä odottamaan.
Se säteilee sydämihin
sulovaloa Joulumaan.

S.T.

Matkalla pohjoiseen 2018

Sitten jo mentiin ja penkka vain pölisi matkalla pohjoiseen...näin alkoi matkamme reipasta laulua mukaellen.
Syyskuun1. päivänä bussi täyttyi Pateniemen Eläkeläiset ry:n jäsenistä. Mukana kaikkiaan 51 matkustajaa.

Kivelän Kari tiesi mihin auton nokka osoittaa - Ylläkselle. Tunnelma autossa oli ensin hieman uninen, mutta
Merihelmen kahvittelun jälkeen alkoivat kielen kannat irrota. Suuntana siis pohjoinen.
Lyhyt jaloittelutauko koitti jo Matarengissä Ruotsin puolella. Vikkelimmät ehtivät käydä jopa täydentämässä
omia matkavarustuksiaan.
Matkamme eteni Olavi Virran laulujen siivittämänä.
Hyräilyä ja lauluääntä jo viriteltiin bussisa.
Kari ajeli varmoin ottein ylös pohjoiseen. Me matkustajat saimme ihailla maisemia ja unelmoida tulevista
päivistä Lapin maisemissa. Pikku pysähdys vielä Pellon Vihreässä Pysäkissä, jossa oli yllätykseksemme
esillä Anu Pentikin taiteilemia kauniita Unikkoja.
Ja matkamme jatkui nyt jopa humpan tahdissa. Perillä Ylläskaltio majoitti meidät huoneisiin toivomustemme
mukaan. Pienen levon jälkeen nautimme hyvän päivällisen jotta illalla jaksaisimme laulaa luikutella
yhdessä ja erikseen. Onnistuihan se Matin harmonikan, Raimon kitaran ja Karin laulun myötä.
Rytmit veressä oli lysti mennä yöunille.
Hyvää huomenta Ylläs. Auringonsäteet loihtivat sunnuntaipäivälle hyvän alun makoisan aamupalan myötä.
Matkanjohtajamme Kilvelän Paavo kertoi päivän suunnitelmista, jotka toteutamme kokeneen
kuljettajamme Karin opastuksella. Päivän kierros Sonkamuotka - Enontekiö - Hetta - Vuontisjärvi -
Pallastunturi - Äkäslompolo.
Bussimme täyttyy iloisista matkalaisista. Edessä on mielenkiintoinen päivä. Meistä muutama on noviisi
Lappiin tutustuja, mutta moni on ollut jo lukuisilla matkoilla mukana.

Länsirajaa hipoen ajamme ylöspäin.
Sonkamuotkan Sannan kuppila on kiikarissa. Sieltä voi ostaa kahvin ja munkin 50 sentillä, ja lisukkeenaen voi
saada taputuksen takapuoleen jos sattuu olemaan mies ja Sanna hyvällä tuulella. Putiikin omistaja
Sanna Alatalo ei keinoja kaihda. Kaikki, mikä edistää myyntiä on sallittua! Kahvittelun ja ostosten teon
jälkeen lähdemme bussiin. Mutta sinne hyppäsi myös Sanna tekemään vielä viime hetken viritykset -
halaukset kaikille. Siinä mallia bisnesmiehille!
Sannan kuppilan pihalla oli kaksi latauspistettä sähköautoille. Näin voivat "etelän herrat" saada
menopeliinsä potkua matkantekoon.

Matkamme jatkuu. Maisema on karun kaunis - suomaisemaa, erämaalampia, jäkälärinteitä, käkkärämäntyjä,
joissa oksat kasvaa alaspäin ja vaaroja. Jo ennen Sonkamuotkaa näimme Olostunturin tuulivoimaloita.
Samoin Pallas-Yllästunturin kansallispuiston, joka on Suomen kolmanneksi suurin pinta-alaltaan 1020km2.
Huikopalat hiipi jo mieleen. Kari oivaltaa asian ja parkkeeraa bussin kauniin metsikön reunaan Enontekiön puolelle.
Grilli esiin ja hommiin. Samoin sumpit kiehumaan. Retkieväänä makkara on kyllä verraton. Siitä tulee retkifiilis.
Syönnin lomassa sai rupatella näkemästään ja kokemastaan. Nyt olimme kylläiset kulkijat.

Etenimme Muonion Pallakselle päin. Pieni tauko Pallashotellilla on paikallaan.
Pallashotellin vanha hirsiosa on valmistunut jo vuonna1948, mutta ensimmäien hotelli valmistui jo
vuonna1938. Sen kuitenkin saksalaiset räjäyttivät lähtiessään vuonna1944.
Näin olemme saaneet jo hyvän kosketuksen Lapin maisemiin. Päivällinen odottaa hotellilla.

Hyvää huomenta maanantai.
Olemme tänään paikallisen oppaan, Maikun, opetuslapsia. Päivän alkajaisiksi käväisemme Äkäsmyllyllä.
Siellä on toiminut vesimylly, jonka historiaa meille valotettiin. Paikka oli todella kaunis.
Upea laavu ja tulenteko paikka kruunasivat näkymän. Kerrotaan täällä erään Uuttu Kalle-nimisen
henkilön antavan lapinkasteita matkalaisille. Nyt ei kastajaa näkynyt.
Mukavan tuokion jälkeen etenemme kohti Muotkavaaraa, jossa on vuonna 2017 rakennettu hirsikoulu.
Ohitamme kalaisan Tiurajärven. Horisomtissa siintää Taivaskero, josta aikoinaan lähti olympiatuli
matkaan, vuonna 1952, kohti Helsingin olympialaisia.
Saavumme Pöntsön kylälle. Tapaamme Reijo Raekallion kodissaan ja ateljeessaan. Muusa Maria valottaa
hieman talon ja taiteilijan historiaa. Itse taiteilija kertoo myös maalaustyyleistään ja -tekniikoistaan
Saimme kierrellä ja kaarrella ateljeessä taiteilijan töitä ihaillen. Lapissa osataan muutakin kuin maalata.
Taiteilija tarttui mandoliiniinsa kuin vinkiksi Raimolle, joka vastavuoroisesti tarttui kitaraansa.
Hyvin soittivat pojat yhteen.
Kiitoksien kera lähdimme jatkamaan matkaa kohti Leviä. Kari ajoi ihan huipulle asti (530m).
Sieltä huimista näköaloista sitten laskeuduimme Ylläksen maisematietä hotellille.
Olimme viettäneet upean päivän. Kiitos Maikulle. Päämme on täynnä tuntureita, rakkoja ja vaaroja.
Ehkä ne sieltä jonain päivänä asettuvat omiin lokeroihinsa.
Päivällinen jo odottaa. Saamme vielä nauttia Ylläskaltion hyvistä antimista ennen iltasaunaa.

Hyvää huomenta tiistai.
Sataa. On kotiinlähdön aika. Olemme olleet onnekkaita kun aurinko on hellinyt mieltämme ja maisemia.
Näin jätämme Ylläskaltion uusille matkalaisille. Matkaamme Kolariin, jossa pysähdymme Wood Jewel -myymälässä
tekemässä viime hetken tuliaisostokset.
Bussissa on jo tunnelmaa laidasta laitaan. Jotkut jo varailevat seuraavaa Lapin reissua. Mutta vielä on matkaa
jäljellä. Pörröporossa saamme kahvia juodaksemme. Omistaja paistaa juuri ohrarieskoja, joita ostamme villinä
mukaamme.
Matkamme kulkee Ylitorniolta Ruotsin puolelle ja sieltä Haaparannan kautta kotomaahan.
Mukavia muistoja tuli reppu täyteen. Kiitos Paavolle, Karille, Raimolle, Matille ja kaikille kanssamatkustajille!!!

Yhtä jäin kaipaamaan - Uuttu-Kallen antamaa lapinkastetta.

Sirkka-Kaarina

Matkalaisen mietteitä ruskaretkeltä 2018

Syksy saa
harmaa on maa
ruskaa kaipasin
maassa sitä ainakin.

Ilmat ihanat
tuuli tunturissa tuiversi
avaruutta katseltiin.

Pojat makkarat, kahvit valmisti.
Ruat maukkaat monenmoiset
että laulaa jaksettiin,
Haitari, kitara säesti.

Sannan putiikista tuliaiset.
Aito lapin ihminen lämmitti.
Autossa meidät kaikki halasi.

Kari kurveissa sompaili.
Paavo hyvän reissun järjesti.
Muistoihin matkan liitän
kavereita pienellä sanalla
kiitän. T.A.



RETKI KORPIKAINUUSEEN 28.7,2018

Me Pateniemen Eläkeläiset päätimme ryhdistäytyä kesälomallakin ja käydä kesäteatterissa
Suomussalmella kauniiden kesäpäivien kunniaksi. Mennessä poikkesimme Juustolassa kahvilla Pudasjärvellä, hyvälle maistui.
Tatteria oli uudistettu, oli selkänojalliset penkit ja koko katsomon päällä oli hieno valkoinen katto .
No nyt menen siihen teatterikappaleeseen, nimi oli

Navetta-Maisteri, kirjoittanut Eero Schrodnerus.
Kappale oli hauska, kelpasi meidän istua ja katsoa.
Naurattikin meitä ja naurunhan sanotaan pidentävän ikää?
Vesipulloja me kallisteltiin koska ilma oli todella kuuma.
Teatterin väliajalla käveltiin ja maisemia katseltiin.
Saivat jalatkin vähän liikettä. Olihan siellä myytävänä
suuhunkin pantavaa. Teatteri kesti yli kolme tuntia väliaikoineen
Teatterista lähdettiin "ruumista ravitsemaan"

Vanha-Kurimo nimiseen ruokapaikkaan.
Ruuat olivat hyviä, tarjolla oli monta sorttia ja kahvit
päälle. Kyllä syötiin "massut täyteen" ja näin
tuli hyvä olo kaikille mukana olleille.
Tullessa ei kukaan halunnut kahvia leipäjuuston
ja hillojen kanssa. Näin köröteltiin Karin kyydissä
suoraan Oulua ja koteja kohti.
Mielestäni meillä oli hauska päivä.
Toivotan hyvää loppukesää kaikille. (KL)

Keväinen matka Pärnyyn

Me Pateniemen Eläkeläiset teimme retken Pärnyyn 13-17. 5. 2018.
Linja-auto oli täynnä iloista porukkaa. Helsingistä noustiin laivaan, ei ollut tuulinen matka.
Perillä Pärnyssä ilmat suosivat meitä, sillä lämmintä oli jopa 29 astetta lämmintä ja aurinko paistoi.
Kaupunkikierros tehtiin hyvän matkaoppaan kanssa. Kauppoja saatiin ruuskata josko ostamista löytyisi.
Toinen matka tehtiin Latviaan, sieltäkin ostoksia löytyi kantaa asti.
Naiset ostivat uusia pöksyjä, puseroita ja kukkamekkoja, jotka ovat nyt kuulemma muotia tänä
kesänä. Kyllä myös miehet tekivät omia ostojaan, myös pöksyjä varmaan löytyi heillekin.
Mennen tullen syötiin hyvin ja kahviteltiin. Nälkää me ei kärsitty.
Ravintolassa oli ohjelmaa iltaisin, jaloilla pistettiin koreasti tanssilattialla Jukka Hallikaisen tahtiin.
Bingoa pelattiin yhtenä iltana, jotain hauskaa pitää aina keksiä.
Kotiin lähdettiin sitten raskaiden kassien kanssa, mutta hyvin ne onnikan alakertaan mahtuivat.
Ei muuta kuin kiitokset matkan vetäjille ja kaikille mukana olleille.
Kiva on muistella menneitä ja odotella uusia joita eteen tulee.

Hauskaa kesää kaikille! Mummeli